Ainakin kymmenen asiaa ja yli kaksikymmentä kuvaa uljaista perinneratsukoista

Barcelonalla on katutaiteilijansa, Pariisilla katukauppiaita, Berliinillä vallatut talot, mutta Lappeenrannallapa on hevosia keskellä kaupunkia! Lappeenrannan kesää värittävät nimittäin vanhoihin ratsuväen asepukuihin pukeutuneet perinneratsastajat, jotka muistuttavat Lappeenrannan historiallisesta asemasta ratsuväkikaupunkina. Koko perinneratsastustoiminta pyörii vapaaehtoisvoimin.

Missään muussa kaupungissa ei ole samanlaista ratsuväkiperinnettä. Rakuunat ovat siis Lappeenrannan oma erikoisuus.

 

Koska hevoset ovat hienoja eläimiä ja ne tuovat iloa ja eloa kesään, tutustui Hito hyvä tavallisen ratsastuspäivän kulkuun tallilta alkaen.

Tavallisesti Hito hyvissä uutisissa on jokin, toisinaan huterakin, aasinsilta myymäämme tuotteeseen, mutta nyt emme keksineet mitään erityistä. Suosittelemme silti ostamaan tuotteitamme Hiekkalinnalta, Pusukioskilta ja verkkokaupastamme!

 

Yleistä

Taustalla 1890-luvulla rakennettu hevostalli. Etualalla Hessu, keskellä Rollo.

Taustalla 1890-luvulla rakennettu hevostalli. Etualalla Hessu, keskellä Rollo.

Lappeenrannan varuskunnan talleilla viimeiset vakituisesti asuneet hevoset olivat Hubertusseuran hevosia, ja ne lähtivät Rakuunamäeltä syksyllä 1995. Vuotta aiemmin Kadettikoulu luopui viimeisistä armeijan hevosista. Sen jälkeen tallit ovat olleet perinneratsukoiden käytössä. Tallit on rakennettu jo 1890-luvulla, ja ne ovat väliaikaisia poikkeuksia lukuun ottamatta toimineet alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan sitä asti.

Tallilla hevosenhoitajat valmistelevat hevoset valmiiksi päivittäiselle kierrokselle. Satuloimiseen, harjaamiseen, huoltamiseen ja yleiseen valmisteluun kuluu noin puoli tuntia. Juuri ennen lähtöä perinneratsastajat saapuvat paikalle ja kierros alkaa.

Rakuunakillan toteuttama perinneratsastus näkyy Lappeenrannan katukuvassa noin kuukauden ajan heinä-elokuussa. Vapaaehtoisessa ringissä on noin 10 hevosenhoitajaa, noin 15 ratsastajaa ja 2 hevosta. Kaupunki tukee toimintaa hevosten kulujen kattamiseen, mutta kaikki muu toiminta perustuu talkootyöhön.

Hevoset

Rollo viedään ensin tarhalta talliin satuloitavaksi.

Rollo viedään ensin tarhalta talliin satuloitavaksi.

Hessu ihmettelee, mihin kaveri hävisi.

Hessu ihmettelee, mihin kaveri hävisi.

 

Suomenhevoset Rollo ja Hessu asuvat kesällä Rakuunamäen tallissa. Tallin edustalla on tarha, jossa ne saavat hengailla pitkin päivää sekä ratsastuskierroksen jälkeen.

Hevoset syövät päivässä noin 10 kilon paalin heinää. Lisäksi Hessu syö kauraa, mutta Rollon ruokavalioon kaura ei kuulu. Vain toinen on siis niin sanottu kauramoottori.

Hevoset viihtyvät hyvin yhdessä. Ne jäävät ihmettelemään miksi toista viedään pois, kun hevoset viedään talliin vuorollaan satuloitavaksi.

Hevosista Rollo on perinneratsastuskonkari: sillä on meneillään jo kuudes kesä. Hessu taas on vanha ravuri, jolla on ensimmäinen kesä perinneratsukkona.

Molemmat hevoset ovat suomenhevosia. Suomenhevonen on luonteeltaan rauhallinen ja luotettava ja se pärjää kaupungilla ihmisten ja autojen seassa.

Viktoria Loisa on yksi kymmenestä vapaaehtoisesta hevostenhoitajasta.

Viktoria Loisa on yksi kymmenestä vapaaehtoisesta hevostenhoitajasta.

Hessu harjataan siistiksi.

Hessu harjataan siistiksi.

Rollo chillailee tallissa.

Rollo chillailee tallissa.

Viktoria Loisa asettelee Hessulle suitsia.

Viktoria Loisa asettelee Hessulle suitsia.

Otsis kuosiin.

Otsis kuosiin.

Harjattuna ja valmiina kylille.

Harjattuna ja valmiina kylille.

 

Hessu pelkää kaivojenkansia ja lätäköitä, mutta muuten se pärjää hienosti.

Hevosten suosikkipaikka linnoituksen, hiekkalinnan ja keskustan kiertävällä lenkillä on Satamatorin päädyn Rantapuisto eli tuttavallisemmin Kasinon puisto, koska siellä ne saavat syödä ruohoa.

Iltaisin hevoset pääsevät toisinaan uimaan. Hevosten uimapaikka sijaitsee lähellä Korkkitehtaan rantaa. Hieman varuskuntaa kohti kuljettaessa löytyy kovahiekkainen ranta, jossa varuskunnan hevosia on uitettu jo vuosikymmenten ajan.

Hevoset ovat yksityisessä omistuksessa, ja omistaja antaa ne kesäisin perinneratsastuskäyttöön.

 

Ratsastajat

Nea Hämälänen, Viktoria Loisa, Harri ja Pasi Leimi valmistelemassa hevosia baanalle.

Nea Hämälänen, Viktoria Loisa, Harri Lappalainen ja Pasi Leimi valmistelemassa hevosia baanalle.

hh_miekka

Pasi Leimi asettelee ranskalaisen ratsuväkimiekan paikoilleen.

Rollon on hieman epäluuloinen, koska sillä ovat korvat luimussa ja se väistelee ratsastajansa Pasi Leimin kosketusta. Mutta tähän on keinonsa.

Rollon on hieman epäluuloinen, koska sillä ovat korvat luimussa ja se väistelee ratsastajansa Pasi Leimin kosketusta.
Mutta tähän on keinonsa.

 

Nimittäin leipä! Hieman ruisleipää ja Rollo muistaa taas yhteyden Pasiin.

Nimittäin leipä! Hieman ruisleipää ja Rollo muistaa taas yhteyden Pasiin.

Perinneratsastajia on noin 15. Ikähaarukka liikkuu noin parikymppisestä yli 70-vuotiaaseen. Pisimpään perinneratsastusta on yhtäjaksoisesti tehnyt toimintaa johtava Fredrik Söderlund, joka aloitti perinneratsastajana jo vuonna 1990.

Ratsastajat käyttävät ratsuväen asetakkia mallia 22. Alunperin takki tuli käyttöön vuonna 1922 ja sen käyttö loppui talvisotaan, mutta joillakin upseereilla saattoi mittojen mukaan tehty asu olla käytössä vielä 1950-luvulla. Nykyinen perinnetakki on villasekoitekangasta, ja se on kesähelteillä hyvin lämmin.

Satula painaa noin 15 kiloa.

Satulassa roikkuva miekka on ranskalaisen ratsuväkimiekan lyhennetty malli. Se ei ole terävä.

Kierroksen puolivälissä eli noin puoli kahden aikaan perinneratsastajat hevosineen voi tavata kahvila Majurskalta, jossa he pitävät taukoa. Silloin myös hevoset seisovat Majurskan edustalla odottelemassa paijauksia ja taputteluja.

Ratsastajien mukaan parasta perinneratsastuksessa on ihmisten positiiviset reaktiot. Lapsille oikea eläin on jännittävä, miehet kiinnostuvat usein sotilashistoriasta.

hh_ulos

Kun kaikki on valmista, suunnataan pihalle.

 

Harri Lappalainen nousee ratsaille.

Harri Lappalainen nousee ratsaille.

 

Kohti cityä.

Kohti cityä.

 

Pasi Leimi ja Rollo johtaa kulkua. Harri Lappalainen ja Hessu tulevat perässä.

Pasi Leimi ja Rollo johtaa kulkua. Harri Lappalainen ja Hessu tulevat perässä.

 

Heppojen jätökset kuivuvat nopeasti.

Heppojen jätökset kuivuvat nopeasti.

 

Näin lähestyt hevosta

Rolloa ja Hessua voi silittää ja koskettaa, eli niitä saa lähestyä hyvissä tarkoituksissa.

Paras tapa tulla hevosta lähelle on lähestyä sitä etuviistosta. Suoraan eteen hevosella on hieman rajoittunut näkökenttä, mutta sivulle ja takaviistoon se näkee hyvin.

Kaulaa ja otsaa voi silittää ja raaputtaa, ne pitävät siitä.

Majurskan edustalla on puomi, johon hevoset saa kiinni. Niitä saa silittää.

Majurskan edustalla on puomi, johon hevoset saa kiinni. Niitä saa silittää.

 

Myös ratsastajat pitävät taukoa Majurskalla.

Myös ratsastajat pitävät taukoa Majurskalla.

 

Hevoset säikkyvät helposti outoja rapisevia ääniä. Ne ovat lisäksi pakoeläimiä, eli lähtevät ensin karkuun ja katsovat vasta sitten että mikä sieltä tuli. Ei siis kannata tulla rahisevassa teknobileasussa kädet täynnä muovi- ja paperipusseja suoraan hepan takaa. Voi olla, että paijaus ei silloin onnistu.

Rollo ja Hessu kiertävät ratsastajineen kesäkierroksia elokuun 3. päivään asti.

 

Elokuun 8.-10. päivä Lappeenrannassa järjestetään Rakuunapäivät. Kaupungin läpi kulkeva marssi järjestetään 9. päivä. Marssilla on odotettavissa jopa 25 ratsukkoa.

One Comment

  1. Hienoa toimintaa ja juttukin on mainion mallinen. Toivottavasti tämä perinne ei lopu rahapulaan ja talkoolaisille tsemppiä!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *